Joulun viettoa meillä..

Jouduin tuossa eilen ryömimään sängyn alle löytääkseni jatkojohdon kannettavalle, että sain katottua koneella dvd:tä makkarissa. Sängyn alla on meidän papan lempipaikka. kun siellä saa olla rauhassa. Paikan merkitys korostui, kun emma tuli taloon. Sinne on tosi hyvä livahtaa piiloon, kun tytön leikit käy liian rajuiksi, vanhusta kun ei leikkiminen juurikaan enää kiinnosta. Kas vain löysin sängyn alta vähän aarteita, eli Emman leluja! Tessu oli kantanut sinne Emman narulelun, sekä kauan kadoksissa olleen kong- lelun! Liekkö pikku-ukko päättänyt rauhoittaa vähän leikkejä tällä tempauksella! :D Se ei itse tosiaan paljo piittaa enää leluista. Latasin ton Kong -lelun raksuilla ja annoin Tessulle. Nyt se makaa tuossa pedillä ja vahtii, jo tyhjää lelua. Tää lelu onkin ainut mielenkiintoinen vanhalle ja aina nälkäiselle! Sisään voi laittaa namipaloja ja kun sitä kierittelee namut lentelee lattialle. Ompahan jotain virikettä pikku- ukollekin vielä :D

Meillä oli tuossa ihan mukava joulun vietto keskenämme. Ei päästy sukulaisiin, kun auton pyyhkijät ei toimi, joten ois henkensä uhalla sitten saannut ajella, Joten vietettiin joulu sitten nelistään kotosalla. Tessulle joka jouluinen pakettien avaus on suuri tapahtuma. Tänä aattona, kun kannoin paketit olohuoneeseen Tessu nappasi ekan paketin jonka näki ja alkoi repiä. Se oli kyllä mun paketti ja lähti koiran suusta äkkiä! Hyvä, ettei menny anopin neulomat villasukat riekaleiksi :D Tessu suorastaan nauttii pakettien aukomisesta, paperit lentelee korkealle ilmaan touhukkaasti, sitä on mukava katsoa!:) Emma raasu sen sijaan ei uskalla repiä.. voi toinen on niin kiltti!..öö ainaki, sillon kun on meidän silmien alla! :D Emmaa pitää siis auttaa. Voi sitä suoranaista epätoivoista, hämmentynyttä ilmettä, kun kaveri repii täysillä ja itselläkin on paketti nenän edessä, muttei oikein tiedä mitä sille voisi tehdä! No huikeaa, tämähän oli jo Tessun 14. joulu, joten tuttua touhua!Tänä jouluna pukki toi koirille hirvennahkaluut ja pikkuiset kinkku paketit. Muita makupaloja ei paljon annettu, koska Tessu on kuitenkin tiukalla dieetillä ja muutenkin. Kummasti sitä kiinnittää huomion koiran hyvinvointiin, mutta itte mässyttää minkä ehtii, että on ihan ähkyssä??!! Vaikka tätä asiaa oon muuten miettinyt muutenkin. Koiran ravinnon laatu, liikunta yms. Ja sitten itse saattaa syödä vaikka kuin rasvasia ja epäterveellisiä juttuja...hmmm..?

lämmintä joulumieltä kaikkille karvakorvien ystäville!

Emman kohkaukset osa:1000

Tänään mulle sattui ihan tyhmä juttu. Äiti oli töissä ja iskän kanssa nukuttiin päivällä sängyssä, ku iskä on kuulema kipeenä. Mä meen tietenki äidin paikalle aina ku äiti on pois kotoa. On se kivempi paikka kuitenki ku oma peti. Useimmiten saan siinä ollakin ihan rauhassa. No mulla oli tosi makoisat unet menossa, ku ihan yht`äkkiä hävis sänky alta! Takamus pyörähti yllättäen reunan yli ja mä säikähdin ihan kamalasti! Hädissäni koitin tassuilla tarrata iskästä kiinni, mutta enhän mä kunnon otetta saannut  kun tämmöset hassut isot  käpälät..Iskä säikähti ja sain vahingossa aikaseks komeet naarmut kynsilläni sen käsivarteen! sitte säikähti Tessu, ku mä jysähdin melkein se niskaan. Tietenki sekin makasi just siinä kohtaa lattialla ja syöksyi äristen makkarin ovesta pihalle. Selvästi suutahti mulle, ihanku mä oisin tahallaan hypänny sen päälle!? Mä en oikein tajunnut mitä tapahtui ja säikähtäneenä pinkaisin pakoon itsekin, tessun perään. Olipahan meillä kaikilla herätys! Siis säikähdettiin kaikki ihan sikana!

Mä oon kuullut, että nämä ihmiset viettää pikkujouluja. Olen myös huomannut, että ne vetää keksiä joskus naamaansa tuossa kahvipöydässä, mutta miksi mun syömät keksit lasketaan niin tarkkaan? No päätin tässä eräs päivä ottaa vahingon takaisin! Kun iskä lähti ton pappakoiran kanssa pihalle, mä varastin pöydältä äidin ostaman pipari laatikon. Ihan hyvä olla näin iso! pää ulottuu sopivasti tuohon keittiön pöydän reunalle, hih.. Mulla oli ihan yksityiset pikkujoulut ja kerranki sain tarpeekseni keksiä!! 350g siinä oli, niin äiti sanoi, kun se päivitteli syömieni piparien määrää. Mutta ei se mitään. Mä sain vielä päälle piimääkin, se on mun herkkua! Koska nuo ihmiset on kuullu jostain, että se auttaa vatsan toimintaan. Ne epäili, että mun maha menee sekaisin niistä pipareista...no eipä ees mennyt! :D
 T: Emma

Emma VS lumihevonen (vai pitäiskö olla ulko-ovi :D)

Voi ku olis videokamera taas ollut tämänki tapauksen tallentamassa!
Katselin kun pikkulapsi rakensi lumihevosen äitinsä kanssa meidän kerrostalon pihalle. Tosi komea heppa tulikin. Emma- neiti luuli tätä lumi- otusta koiraksi, kun iltalenkillä ohi käveltiin. Tyttö hypähteli iloissaan kohti heppaa, kuten usein vastaan tulevia koiriakin. (ellei ole tyyppi josta ei tykätä) Vein sen sitten katsomaan ja nuuhkimaan ja ei se paljon sitten kiinnostanutkaan, kun lähelle päästiin, luntahan se vain olikin! No seuraavana aamuna lähdettiin varhain aamutarpeita tekemään. Asutaan ekakerroksessa, joten meidän ovelta näkee suoraan ulos ala-oven lasinläpi. Vain lyhyet rappuset, asunto ei ole ihan katutasossa. Meidän ovella pysähdyin tarkistamaan onko mulla avaimet taskussa ja pitelin siinä tietty hihnasta huonosti kiinni. Silloin Emma katsoi ulos ja valpastui.- Mikäs se siellä pihalla hämärässä seisoksii???! eikös se vaan oo koirakaveri!!! JIPIIIIII....!!! Ja hirmuinen ryntäys alas rappuja! Riemulaukalla suoraan pää- edellä päin ulko-oven lasia, PAM!!!  "Hieman"minä säikähdin! ja sanomattaki selvää varmaan, Emma satutti nuppinsa!Hetken oli pöllämystynyt ilme ja korvat luimussa. Hyvä ettei menny lasista läpi! Sentään n. 40 kg tulee sellasella vauhdilla lasia päin... Noh naapurit varmaan heräsi ainakin jysähdykseen, mukavasti noin klo 5 aamutuimaan! Säikähdyksen jälkeen alkoi kyllä naurattaa! :) Kyllä koiran muisti usein hyvä on mutta tällä kertaa se petti, näköjään :D heheh.. No nyt tyttö oppi ainakin kerralla sen, että rapuissa kuljetaan rauhallisesti!

Lumipeto Emman Seikkailut

lötkötys.. :D

Mä tossa just tulin koirapuistosta äidin kanssa. On ihan mahtavaa, kun lunta sataa ja puistokin oli nyt kaunis,luminen! Ei enää kuravelliä...vaikka kyllä mä siitä mutapainistakin tykkään! Varsinki jos joku komee kiva uros tulee painimaan mun kaveriks!:)  Äiti vaan sanoo, että menen inhottavan likaseksi, mutta mua ei haittaa! En oo mikään hienostelija, vaikka nätti neito oonkin! Mutta mä inhoon kastumista ja pesua, joten siksikin on kivaa tää lumi!
Me leikittiin äidin kanssa lumipallon heittelyleikkejä, se on kivaa ja mä osaan ottaa hienoja koppeja, en vaan tajua yhtä juttua!mihin ne pallot sitte hajoaa ja häviää?!!
Ei se tuo äiti jaksanu mun kanssa kauan riehua, alko valittaa että hiki tuloo ja väsyttää. siis tylsä!! Mutta sitte mä löysin oikeen sielun kumppanin!! <3 Puistoon tuli leikkikaveri ja sen nimi oli Osku ja se oli myös löytökoira! Kuulema sitä oli lyöty kun se oli pieni ja se oli myös arka kuten minäkin, mutta tultiin heti hyvin juttuun ja leikittiin pitkään hippasta! Se on mun lempi leikki!!

Kiva, että mulla on puistossa kavereita joiden kanssa leikkiä, kun ei tuo meijän pappa leiki mun kanssa. Se vaan aina komentaa mua, ku mä haluisin leikkiä..siis hieman tylsä tyyppi, mutta on se mulle silti tärkeä ja rakas. Lenkillä seuraan sen liikkeitä tosi tarkkaan ja pidän huolen ettei se mee liian kauas minusta! Onhan se jo vanhus, nii pitää jonku huolta pitää.

Oi mut nyt mua väsyttää..!!'*iiiiso haukous* Äiti tilasi mulle uuden pedin, jossa en alkuun suostunut makaamaan, koska se oikeesti kahisee tosi kammottavasti! Äidin mukaan se oli kallis ja erikoiskestävä ja pehmeä ja plaa plaa..mutta mä en oikein oo sen hienoutta tajunnu? Toi pappa siinä näkyy loikoilevan aina. Mutta ei se mitään, mulle kelpaa sänky tai sohva :D no mut hetkinen, nyt mä kellahdan kyllä siihen uuteen petiin, koska makkarin ovi on suljettu..(selvästi mun kiusaksi!) Oon meinaa niin poikki tuon lumikirmailun jälkeen, että nyt mä en jaksa kahinasta välittää...lumisia unia! T: EMMA

Tessu ja "Emman" uusi kammottavasti kahiseva peti :D

lumiset huomenet, täällä me taas!! :)

Enpä ole päässyt kirjoittelemaan aikoihin haukkujeni kuulumisia, kun vanha kone sanoi sopimuksen irti, eikä suostunut enää menemään päälle.No nyt on uusi kone ja kiva olla täällä taas! Meidän syksy on mennyt pääosin mukavasti:)

Ensin vähän Tessu-papan kuulumisia: Paappa on voinut hyvin..hyvin siis ikäänsä nähden! Hupaisaa tätä 13,5 vuotiasta veikkosta luultiin n. viikko sitten lenkillä pennuksi! Vastaan tuli nuori labbis omistajansa kanssa ja meidän paapa innostui pomppimaan ja ottipa jopa leikkiin kutsu asennonkin:)
Lääkärillä käytiin vajaa 2 viikkoa sitten ja saatiin tiukka dieetti käsky, joka on varsin ymmärrettävää! Paapa on lihonut kastroinnin jälkeen n. 5kg, mikä on keskikokoiselle koiravanhukselle ihan liikaa! Ymmärrettiin kyllä tämä toki jo ennen lääkärillä käyttöä ja aloitettiin ruoan vähentäminen jo ennen sitä ja painon putoaminen oli jo lähtenyt laskuun. Tämä mahdoton vanha ukko vonkuu, vinkuu ja kitisee sapuskaa lähes jatkuvasti! Leikkaus lisäsi ruokahalua kyllä mielettömästi..No nyt eläinlääkäri havaitsi selkärangassa normaalia vanhuuteen kuuluvaa rappeumaa jonka vuoksi lihakset selkärangan ympäriltä on jonkinlaisessa krampissa. Syödään tulehduskipulääke kuuria ja toivotaan, että painon pudotus myös auttaisi asiaan! Mikä on kuitenkin tässä erikoista, tämä eläinlääkärin havaitsema selkävaiva ei näy koirasta ulospäin mitenkään! Sohvalle hypitään samaan malliin ja lenkillä vauhti on entisellään!Itse ei meinaa tän teräs vaarin perässä pysyä!

Emma neito tuli juuri lenkiltä nenänpää lumessa :) Vihdoinki lunta tuli tännekin ja kurja pimeä syksy väistyi. Toivottavasti lumet ei sula enää!!! Emma on yrittänyt jo leikkiä lempileikkiään vähäisessä lumessa. Vielä ei vaan oikein lumi riitä tarpeeksi sukellusleikkiin :D Siis Emman lempihommaa on sukeltaa pää edellä hankeen ja loikata sieltä taas ylös, sukeltaa..ja loikata! :) Se on hauskan näköistä koira näyttää nauttivan:)
Parisen päivää sitten Emma järjesti hieman jännitystä ilta-lenkillä. Tyttö hoksasi jäniksen erään kerrostalon pihalla ja tempaisi itsensä irti sellaisella voimalla yllättäen, etten voinut kun jäädä säikähtäneenä tuijottamaan sen perään! Pari sekunttia niin tämä riiviö oli kadonnut näkyvistäni vilahtaen jonnekin talon nurkantaakse. Ja sitten mentiin, juoksin huutaen perään, pieni epätoivo sisälläni velloen. Vauhti näytti siltä, että neiti olisi hyvin nopeasti, hyvin kaukana! Kauhulla ajattelin vielä sen jäävän auton alle kohtuullisen vilkkaalla kerrostalo-alueella. Pienen etsinnän jälkeen tämä jänis-koira löytyi kuitenkin pyörimässä ympyrää kuono maassa erään talon pihasta. Pupu oli ehtinyt piiloon ja tyttö eksynyt jäljiltä! Huh helpotusta! Hetki vielä meni, että sain hajujen lumoissa pyörivän pöllöpään kiinni. Siinä ei paljon äidin huutelu auttanut, kun hajut vei koiraa! No onneksi mitään ei sattunut ja selvisin säikähdyksellä. Lupaan itselleni ja alueen asukkaille pitää illalla silmät auki ja lujan, lujan otteen hihnasta, koska pupuja näkee täällä melko usein. Emmalla vaan on härän voimat, kun sille päälle sattuu.. Eihän Emma vaaraksi ihmisille ole, mutta noin iso roteva koira irrallaan saattaa säikäyttääkin..huih..

kuvia mun rakkaista..

 Pentumaisen veikeä Emmu :)

partsilla päivää paistattelemassa

Nti sohvanvaltaaja

Vahhuksen ilta piteni ja valkeni...

Täällä taas tauon jälkeen.Ollut työkiireitä, väsymystä jne..kirjoittelu jäi. Vietimme tässä syntymäpäiviäkin koiruuksien kanssa. Kaikki me kolme olemme kesäkuun lapsia. Emma 3v, Tessu 13v ja minä 31v. Kunnon kolmosjuhlat siis! Erityisesti Tessun syntymäpäiviä juhlittiinkin suunnattomalla ilolla, sillä ihanat eläinlääkärit antoivat pojan elämälle jatko-aikaa ja paremman voinnin noin viikko ennen synttäreitä!:)

Papan vointi huononi yllättäen. Kakkaaminen ei enää onnistunut ollenkaan. Oltiin huolesta sydämet sykkyrällä ja luulin jo varanneeni eläinlääkäri-ajan viimeiselle raskaalle matkalle.Yksi ilta ja yö menikin murehtiessa ja itkiessä ja aamulla wc:n peilistä takaisin katsoi ilmiselvä klonkku (Taru sormusten herrasta-otus, jos joku ei tiedä.) Kiva sitten lähteä töihin synkissä mietteissä ja silmät turvonneina..huh. Samana päivänä isäntä vei meidän Emma neidin rokotukselle ja sieltä saimme valoa synkkään hetkeen. Mieheni oli puhunut eläinlääkärillä myös Tessun tilanteesta ja eläinlääkärin mukaan jotain voisi hyvinkin olla yhä tehtävissä! Selvisi, että pojun tyräpussukassa oli mandariinin kokoinen kivikova ulostemassapallo, joka esti normaalin kakkaamisen! Se saatiin sitten rauhoituksessa poistettua. (luojan kiitos!!)
Nyt pappa voi mainiosti! tosin antibioottikuuri yhä jatkuu ja tilannetta seurataan toki. Mutta voi mikä onni olikaan nähdä Tessu taas pirteänä, iloisena ja häntä heiluen! Poju on sen verran nuorekas ja reipas ikäisekseen, että suru olisi erityisen raskas kantaa, jos tämän peppu ongelman takia matka päättyisi! Miten paljon koira voi ihmiselle merkitäkään? Paljon, sen tiedän nyt. Tessu on ollut luonamme 13 pitkää vuotta ja tuntuu kuin se olisi ollut aina. Kuinka voi kuvitella perhettä ilman sen haukahteluja, temppuiluja, hassutuksia ja murinoita..??toivon niin vielä muutamaa vuotta hyvävointista yhteistä aikaa!

Temppukoulu osa 1: tämän minä jo osaan!

Ajattelin nyt lopultakin alkaa kirjoittelemaan tempuista joita olen koirilleni opettanut, kuten aiemmin jo uhkailin! :) Ne perinteiset istu, maahan, tassu, jätän väliin. Ne kun on helppo opettaa, eikä varmaan helposti löydä  koiraa joka näitä ei hoksaisi nopeasti..ei nämäkään mitään atominhalkomisia tosin ole, mutta asiaan!

Hihnan tuominen:  Tämä oli muistaakseni eka erillaisempi juttu jonka Tessulle opetin sen ollessa parivuotias. Temppu kannattaa opettaa ulos lähtiessä, jotta koiralla olisi motivaatio tuoda hihna! Aluksi tarjosin hihnaa Tessun suuhun toistaen sanaa "hihna". Meni oma aikansa ennekuin suu aukesi ja senkin jälkeen hihna kolahti heti lattialle sen miljoona kertaa (Tessulla on flexi, jonka ojensin sille kahva edellä) Kärsivällisyyttähän näissä tietysti tarvitaan ja voin sanoa, että välillä kävi hermoille ja olin jo lopettaa kesken, mutta sitkeys palkitaan! Toistin siis tätä kunnes Tessu nosti itse hihnan lattialta suuhunsa. Tämän jälkeen siirryin kauemmas (ovelle) ja sanoin "tuo tänne!" Opetteluun meni 3 päivää. ennen jokaista ulkoilua tätä toisteltiin. Sitten vuolaat innostuneet kehut kun hihna lopulta pudotettiin jalkoihini ja hihnan kiinnittäminen kaulaan riitti palkinnoksi vallanmainiosti! Myöhemmin Tessu oppi ymmärtämään kysymyksen "missä hihna?" Asiaa edes auttoi varmaankin aiemmin leikkimämme keksien piilotusleikki? Aina Tessun etsiessä keksiä sanottiin "missä?" joten Tessu yhdisti sanan etsimiseen. Tessun hihnaa ei säilytetä siististi missään naulakossa, vaan se on aina jossain mihin hajamielisenä satun sen laskemaan, joten en oikeasti aina tiedä itsekään missä se on! Tessu on onneksi tarmokas auttamaan! Joskus etsitään oudoistakin paikoista esim. vessan pönttöön poju kurkisti kerran :D

Tavaran vieminen ihmiseltä toiselle:  Tämän opettelu otti myös oman aikansa, mutta on varsin kätevää joskus! :) Kyllä siinä aluksi revittiin matkalla useat lehdet, mutta siksipä onkin hyvä käyttää harjoitteluun jotain ei niin tärkeää. Tessu ottaa tavaran suuhun riippumatta varsinaisesta käskystä, kunhan vaan äänensävy on innokas ja samalla tarjoan koiran suuhun esinettä. Sitten sanon "vie iskälle!" Aluksi tarvittiin sitä, että mieheni kutsui koiraa toisesta huoneesta ja minä lähdin houkuttelemaan poikaa mukaani. Toistin innokkaasti sanaa "vie iskälle" samalla, kun kuljin mieheni suuntaan. Koira kyllä seuraa innostunutta ihmistä ilolla! Äänensävyt ja eleethän on koirille itse sanoja tärkeämpiä. Tessu kyllä on oppinut kuka on iskä, joten tietää siitäkin mennä oikeaan paikkaan. Nykyään pojalle voi huoletta antaa vaikkapa kirjeen suuhun ja se löytää perille..noh ehkä hieman märkänä, mutta kuitenkin! :)

Leikin aika!

Usein töistä tultuani vien koirat kalliolle talomme päätyyn. Siellä on pieni aukea joka jostain syystä villitsee jokaikinenkerta Emman leikkiin! Se löytää nopsaan jostain kävyn tai kepinpätkän ja alkaa heitellä sitä itselleen. Käpy korkealle ilmaan, hyppy ja taidokas koppi! Näin se kiertää minua ympäri, kiskomatta hihnaa, hypellen ja viskellen ja hauskaa on! Ompas neiti keksinyt miten hihnassakin voi mukavasti leikkiä heittoleikkiä ja vielä ihan yksikseen. Tessu taas aloittaa keskittyneen kaivamisen heti kalliolle päästyämme. Paapa kaivaa ja kaivaa, multa lentää ja ruohotupsut saa kyytiä hampaiden avulla! Tänään koko pappa oli yltäpäältä mullassa ja suukin sitä täynnä, vaan eipä se näyttänyt haittaavan intohimoista kuopan tekoa. Homma kestää ja kestää ja ihan turha yrittää keskeyttää pojun touhuja ennenkun jostain syvältä montusta on löytynyt joku makoisa puunjuuri ja se on nyhdetty irti.
Kun nyt ilmat lämpenisi vielä hiukan! Kivahan siinä on vaikka istuksia aurinkoa paistatellen ja katsella koirien touhuja. Yleensä työnjälkeen kun on ihan poikkikatkirikki eikä jaksa paljo kävellä.Käymme sitten iltaisin aina tekemässä kunnon lenkit, kun olen vähän lepäillyt.
Tessu ei enää juurikaan leiki, mitänyt joskus Emman kanssa jahtausleikkiä sisällä. Siinä on huonekalut vaarassa ja itsekin jää alle välillä. Tessusta on kiva napata isompaa välillä vähän jalasta hampailla ja taas mentiin!! Emma taas nappaa leikin timmellyksessä joskus Tessua korvasta ja välillä Tessu vähän suutahtaakin siitä. Paapa on kyllä hyvin pirteä ikäisekseen! Lenkillä ei  töpötellä eikä taaperrella, vaan kirmaillaan niin että hitaampia huimaa. Enempi siis saa toppuutella ja rauhoitella poikaa.
Keppien ja käpyjen lisäksi Emma rakastaa kovasti omaa erikoiskestäväksi tehtyä krokotiiliään. Ostin sen Faunattaresta yli puolivuotta sitten ja yhä on ehjä!!! Kyllästyin ostamaan mitälie-nalleja joiilta oli heti seuraavana päivänä silmät syöty ja vanut revitty pihalle. Hinta hieman kirpaisi (29e), mutta onneksi ostin! Krokoa on kiva ravistaa ja mutustella, kun se vinkuu hassusti. Usein tyttö nukahtaakin krokotiili tassuissaan. Hellyyttävä näky!
Tessullakin oli vielä yksi lelu silloin, kun Emma meille muutti. Sammakko, jota Tessu vartioi ja kanteli mukanaan. Sammakko valitettavasti koki julman kohtalon Emman hampaiden kautta. Nyt se lojuu maha auki siivouskomerossa ja silmätkin puuttuu. Lelu oli tarkoitus korjata, mutta koska Tessu ei varsinaisesti leiki enää ja Emmahan hajottaisi heti sen uudelleen, korjaus jäi..

Leikkauksen puolesta!

(Siis uusi yritys kirjoittaa tästä aiheesta. Edellinen teksti kun katosi oudosti jonnekin.)

Haluan kirjoittaa aiheesta, sillä itse opin kovan kolauksen kautta koiran kastroinnin/steriloinnin tarpeellisuudesta. Toivon, että muutkin koiranomistajat miettisivät asiaa..edes hetken!!
Tessulla todettiin viimekesänä tyrä pepussa.Kyse on vakavasta vaivasta, joka johtuu koiran lantiopohjan lihasten heikentymisetä.Selvisi, että tämä vaiva on YLEINEN leikkaamattomilla uroskoirilla. Koira ei siis saa enää tehtyä tarpeitaan lihasten heikkenemisetä johtuen. Asian selvittyä Tessulle tehtiin hätäkastraatio.Sen tarkoitus oli pysäyttää/hidastaa tilanteen etenemistä. Ennuste sille, että leikkaaminen tässävaiheessa enää auttaisi, oli huono. Halusimme silti yrittää toki kaikki keinot mitä tehtävissä oli. Tessu sai lisäksi jatkuvaan käyttöön vi-siblinin ja Duphalacin ruokaan lisättäväksi. Ilman näitä pehmikkeitä ei tarpeiden teko onnistu. Tessu voi tällähetkellä hyvin tilanteeseen nähden. Se on meidän onni, sillä kuulimme eläinlääkäriltä erään samanlaisen tapauksen juuri päättyneen suureen suruun, kun kastroinnista ei ollut enää apua.

Voi miksi, miksi en ollut kuullut koko asiasta aiemmin?! Miksei eläinlääkärit suosittele leikkausta jos koiralla ei aio teettää pentuja tai varoita mahdollisista tulevista vaivoista? En ollut koskaan kuullutkaan tästä YLEISESTÄ vaivasta. Pienen informaation avulla monelta surulta vältyttäisiin!! Tietenkin olen kiukkuinen myös itselleni, koska en ollut tarkemmin ottanut asioista selvää. Tiesin toki leikkauksella olevan jotain terveysvaikutuksia, mutten tarkalleen mitä. Tätä nykyä olen kyllä uppoutunut kaikenlaiseen koira aiheiseen kirjallisuuteen ja oppinut paljon tärkeitä uusia juttuja..

 Lisää hyviä syitä (täyttä faktaa!) kastrointiin/sterilointiin:
Koirasta tulee terveempi ja tyytyväisempi. Se ei kärsi siitä ettei pääse toteuttamaan luonnollisia tarpeitaan. Miksi siis näitä tarpeita ei poistaisi kokonaan? Sen odotettavissa oleva elin-ikä nousee. Olen lukenut että leikattujen koirien keski-ikä on 2-3 vuotta korkeampi kuin leikkaamattomien! Uroskoiran kastrointi ehkäisee tyriä, kivessyöpää ja eturauhassairauksia. Narttukoiran sterilointi ehkäisee kohtutulehduksia (joka kokemukseni mukaan on tosi yleinen vanhoilla tytöillä!) ja nisäsyöpää. Sitten ei tietenkään tule niitä harmillisia valeraskauksia. Ja niin..onhan se housujen pito koirasta varmasti hauskaa?
Leikkauksella on positiivisia vaikutuksia koiran luonteeseen. Siitä tulee usein rauhallisempi.( Ei mitenkään apaattinen, kuten joskus menneisyydessä kuvittelin.) Tessu on aina ollut melkoinen rähjääjä muille uroksille, rähjäyksen sijasta se nykyään joillekin uroksille heiluttelee iloisesti häntäänsä..mikäs mukavampaa?
Leikatut urokset eivätmyöskään karkaile kiimaisten narttujen perään. Eikä tule niitä ei toivottuja pentueitakaan.
Koirat toipuvat leikkauksesta nopeasti. Myös meillä oltiin jo seuraavana päivänä varsin pirteitä :)

Minulla ei tule koskaan enää olemaan leikkaamatonta koiraa. Siitä olen varma.

mitämitä??

eilen kirjoittamani teksti on kadonnut???samoin yksi saapunut kommentti?mihin ne voi kadota ellen itse poista?
jaa..kuulema jonkun muunkin teksti on kadonnut..tekeekö tämä blogi useinkin tällaista?ompa raivostuttavaa.nähtävästi on tallennettava omat tekstit muualle, ettei mene työ hukkaan :(

Rakkaudesta teihin kumpaankin :)

Kun huolet painaa ja maailma tuntuu epäoikeudenmukaiselta, sinä heilutat häntää ja saat huolet unohtumaan.
Kun olo on yksinäinen ja pettymys ihmisiin puristaa rintaa, sinä katsot suurilla suklaasilmilläsi minua: Älä sure, minä olen aina tässä.
Kun masentaa ja kiukuttaa, sinä leikit ja saat minut nauramaan.
Kun tulen kotiin töistä väsyneenä, sinä otat minut aina vastaan iloisena, riemusta hypellen.
Koko olemuksesi huokuu rakkautta minua kohtaan, vaikka en ole täydellinen ja vaikka tuntuisi ettei kukaan välitä.
Sinä pidät minut järjissäni kun maailma murjoo.vasta palvelukseksi pyydät vain rakkautta..

Hihnaongelmia...

Emma on kiltein, tottelevaisin, lempein koira jonka tiedän..yhtä poikkeustilannetta lukuunottamatta. Viikonloppuna kun oltiin ulkona, tuli vastaan taas ne kaksi koiraa jotka saa neidin sekoamaan. Se riuhtoo hihnassa, pomppii pystyyn kuin mikäkin kenguru ja voitte uskoa, että saan käyttää kaikki voimani pidelläkseni kiinni, kun koiran pää yltää omani tasolle kun se pomppaa ilmaan! Siinä tulee kaikki käskyt säestettyinä kirosanoilla. En todellakaan käsitä mikä näissä koirissa saa Emman sekoamaan. Emma nimittäin on oppinut ohittamaan muut koirat lähes täysin huomioimatta niitä. Tosi nätisti siis.. :)
Johtuuko sekoilu siitä, että toinen koira on samojedinkoira jonkavalkoisesta karvapörrö- olemuksesta ei erota korvien ja hännän asentoja niin hyvin? Jännitynkö jo koirat huomatessani ja Emma aistii sen? Onko Emma vaan mielettömän rakastunut? :D
No suunnattomasti helpotti, kun koirien emäntä toi yllättäen nämä pojat tutustumaan Emmaan. Uskalsipas Emman riehakkaasta käytöksestä huolimatta! No siinähän kävi niin, että aluksi vähän rähistiin, sitten tarkemmin nuuhkittiin ja lopulta otettiin leikkiinkutsu asentoja! Eli todettiinkin, että näähän on ihan kivoja kavereita! poistuminenkin sujui sitten täysin ongelmitta. Toivon tosissaan, että Emma muistaa nämä pojat vielä ensikerrallakin, kun vastaan sattuvat, eikä riehu..hmm..muistaa tietty miten ihania kavereita, pakko päästä, heti, HETIIII!!! Jospa Emma piti niitä kuitenkin tylsinä merkityksettöminä tyyppeinä!? Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato..

hahaa olen nero!

Tai ainakin osaan käyttää hallintapaneelia :D eli nyt pitäis onnistua mun tekstien kommentointi keneltä vaan! Asetukset oli väärin, pahoittelen hidasälyisyyttäni. jees eli kaikenlaiset kommentit käviöiltä tervetulleita ja ihan toivottaviakin! kiva jos jätät merkin käynnistäsi :)

vappuiluja

Makuuhuoneen katossa pyörii yksinäinen Ihaa- ilmapallo... Emma ei uskalla mennä sänkyyn. Vappu oli ja meni..saatiin työpaikan vappu-sima tilaisuudesta valita itsellemmme ilmapallot ja toin kotiin sitten pallon perjantaina. Vähän jo ajattelinkin mitä emma palllosta tuumaa, kun pelkää esim. lattialle outoon paikkaan ilmestynyttä pahvilaatikkoa. Mun uusi ulkoilutakki oli myös hyvin kammottava alkuun. Se kun haisi uudelta ja kahisi kummallisesti. No vein pallon keittiöön ja sidoin tuolin selkänojaan. Keittiön pöydän vieressä on koirien makuupaikat..ja eihän Emma uskaltanut mennä koko keittiöön.tuo karmiva ilmavirrassa heiluva tunnistamaton esine aiheutti ahdistunutta vilkuilua, pälyilyä ja pakenemisreaktion olohuoneen suojiin. Siirrettiin siis pallo sitten makuuhuoneeseen. Neiti seuraa nyt silmä tarkkana pallon liikkeitä makuuhuoneen ovelta ja livahtaa hyvin nopeasti sen ohi, kun on varmistunut että ehkä se ei just nyt sieltä kimppuun hyökkää.

Vappua ei tullut kovin kummemmin juhlittua. Mulla meni vappu aatto lepäillessä ja vappupäivänä paiskin töitä. Hyi kun ilmat ovat kylmenneet taas! Saa ponnistella itsekurinsa kanssa, että viitsii lenkille. Tottui jo niin siihen, että kesä ois tulossa.Ja höpöhöpö..

Tessulla on muuten uusi tapa..tai sitten en ole laittanut merkille sitä ennen? Poju pesee itseään huolellisesti syönnin ja lenkkeilyn jälkeen kuin kissa! Siis tassut nuollaan ja sitten pestään naama tassuilla jne..empäs oo tajunnu ennen että koiratkin tällasta tekee. Tossa vaan kattelin yksi päivä kummissani..

26.4.

Pääsiäinen vietetty ja palattu arkeen taas... Oltiin pääsiäisenä kavereiden luona yökylässä ja tietenki unohdin tapani mukaan jotain kyläpaikkaan. Emman kuppihan se jäi sinne tietenkin! Tyttö on näköjään tarkka tavaroistaan, niin epäluuloisesti haisteli ja tuijotteli komerosta kaivamaani varakuppia ja näykki ruokaa vaan vähän. Aika erikoista, ruokahalussa kun ei koskaan aiemmin ole vikaa ollut! :D Pesin vielä kupin hyvin joten mitään kummia hajujakaan ei pitäisi olla.
No nyt haukkujen kanssa reippaalle iltalenkille ja nukkumaan, huomenna uusi keväinen päivä..

webbikameran testailua..

"että mua ottaa päähän toi kameralla osottelu...Huokaus!"

Temppuiluja

Tässä sairaslomalla on ehtinyt paneutua kasaan kirjaston koirakirjoja. Löysin Laumanvartijakoirista kirjan. Laumanvartijarotuihin kuuluu siis suuret vartioivat paimenkoirarodut esim. suuret mastiffirodut. Samoja piirteitä on myös rotwailerissa. Ihan mielenkiintoista tutustua Emman taustoihin ja rotujen ominaispiirteisiin ihan koulutustakin ajatellen, vaikka en tiiä sitten..on tuo meidän tytön luonne olla melko erilainen mitä kirjassa kuvattu.
Sitten löyty pari temppukirjaa! Koska olen ajatellut pitää Emman mielen vireänä opettamalla sille kaikkea mitä keksinkin, tuli ajatus, että voisin kirjotella tähän blogiin sellasta pientä temppukoulua, sitä mukaa kun temppuja opitaan :)
Tähän mennessä Emma on oppinut tyypillisien temppujen lisäksi antamaan suukon ja vilkuttamaan. Vilkutus oli meidän viimeksi opettelema ja Emma tekee sen vielä hieman epävarma- ilme naamallaan.. hupaisan näköistä muuten :) Koitettiinhan me vähän aikaa sitten ympäri pyörähtämistä, mutta jostain syystä tempun opetus jäi vähän kesken. Olen kyllä havainnut, että Emma on fiksu koira, Oppii nopsaan!
Tessu osaa perusjutut tassusta ryömimiseen. Vanhaa ei enää hirveesti viiti kyllä ryömityttää tms. Tessu on ansaituilla onnellisilla eläkepäivillään ja saa nyt olla vähän rennommin. Loikoilkoon sohvalla selällään jos siltä tuntuu, kuten tälläkin hetkellä:)

Tänään on hieno päivä..vaikka iloita Emman edistymisestä...

..Lenkkeillä ja touhuta. Aurinko paistoi jo heti aamusta kauniisti joten käytin molemmat tassuttelijat aikaiseen lenkillä. Käyn yleensä erikseen ulkona koirien kanssa, koska niiden liikunnan tarve on hieman erilainen. Tessu kun on puolet pienempi ja 10 vuotta vanhempi. Lisäksi mulla on hieman ongelmia hallita näitä kahta yhtä-aikaa lenkillä. Molemmat jotenkin villiintyy toistensa seurasta ja se on sitten hihnat solmussa ja hermot riekaleina hötkyilyä, niin helpompi näin. Emma myös käyttäytyi turhan riehakkaasti vastaantulevia koiria kohtaan aiemmin, silloin tuli ongelma kun käsiä olisi tarvittu enemmänkin kuin kaksi, molempien ollessa mukana. onneksi tyttö on nyt alkanut rauhoittua, kun tuota kokoa ja voimaa on. Monet koirankoulutus oppaat on kahlattu läpi ja opeteltu ison koiran tapoja tämä vuosi mikä on yhdessä elelty. Emma siis tuli meille reilu vuosi sitten, jota ennen oli hoitokodissa täällä tampereella noin vuoden. Emman vastaantulo lenkkipoluilla sai vielä viimekesänä useat koiranulkoiluttajat vaihtamaan suuntaa, mutta nyt tytön kanssa menee koirien ohitukset pääosin niin hienosti, että ylpeä saa olla :) Ei Emma vihainen muille koirille yleensä ole ollutkaan, vaan kaipa sen iso koko ja hötkyily hihnassa on saanut jotkut koiran ulkoiluttajat pelästymään. Ehkä Emma on aikuistumassa. Täyttäähän kaunotar kesäkuussa 3 vuotta jo. Uskon että Emma rauhoittuu pian kokonaan, kaikki nuo hölmöilyt jää pois varmasti, sillä lempeämpi ja kiltimpi luonteista haukkua saa hakea.

Tänä aamuna käytiin paapan kanssa leppoisalla järvenranta kävelyllä. Havaitsin, että aurinko oli herätellyt myös joitain törppöjä tuohon järven jäälle haahuilemaan. Jää nimittäin näyttää jo huolestuttavan ohuelta ja eilen lämpöasteiden kohotessa korkeammalle, jään pinta näytti olevan yhtä sohjoa. Joillakin vaan ei kai ole itsesuojeluvaistoa tai järkeä sitä vertaa? Auringon paisteesta innostuneena lähdin tämän jälkeen tytön kanssa ulos mielessä hieman pidempi lenkki. Hyvä ilma houkutti kokeilemaan vähän uusia kävelyreittejä ja eikö me sitten loppujen lopuksi hieman eksytty ja lenkistä tulikin todellinen kuntolenkki!
Tässä lähellä on todella paljon varaa valita minnepäin kävelee; lenkkipolkuja, metsää, isoja omakotitalo asuinalueita joilla risteilee valtavasti pieniä kävelyteitä. Tämä asuinalue on todella suosittu koiranomistajien keskuudessa. Olen kullut sanottavan, että täällä olisi eniten koiria tampereella. Enkä ihmettele jos näin on, joka mutkassa ja käänteessä tulee vastaan koira tai pari. Ikävä kyllä se näkyy myös hangissa varsinkin nyt kun lumet alkaa sulaa..kakka läjiä on kyllä kaikkialla mihin silmät osuu! Itse keräilen koirieni jätökset tunnollisesti, ellei nyt satu ihan metsään tekemään. En oikein ymmärrä miksi ihmiset eivät viitsi sen vertaa..eipä ole kyse suuresta vaivasta? Kuitenkin kakkojen keräämättä jättäminen aiheuttaa myös kaikenmaailman tautien leviämisen koirien keskuudessa. Joo ja onhan sitten pikkulapset jotka leikkiessään saattavat sotkea itsensä jne..
Okei, mutta minä en aio jauhaa asiasta! Itseasiassa olen kurkkua myötä täynnä koko koirankakka asiaa! Joka kevät se hemmetin kirjoittelu yleisönosastoilla alkaa. mm.Tori- lehti täällä tampereella on pitänyt huolen siitä, että aihe pysyy esillä. Eipä se samasta asiasta jauhaminen auta, joten en ymmärrä miten ihmiset jaksaa kuukausikaupalla vääntää samanlaisia kirjoituksia lehteen. Voihan sitä keskittyä ajattelemaan kivempiakin asioita kuin kakkoja hangesssa. Turhaa stressaamista, joka ei auta mitään...nautitaan keväästä!!:)

jumittumista koneen ääreen..

Jees..nyt sain lopultakin aloitettua tän blogini alusta ja uudelleen!! Kirjoitin blogia muutamien merkintöjen verran tonne vuodatusnetin puolelle, mutta siellä tökki niin pahasti, että jäi kesken koko homma. toivottavasti tämä toimii paremmin! Tarkoitus on siis kirjoitella tästä meidän arjesta kaikessa ihanuudessa ja kamaluudessaan. Koiramaisia tarinoita ja pohdiskeluja on siis luvassa..
Yllättävän nopeesti tää aika tässä koneella kummiskin aina vierähtää niin, että taidan nyt kuitenkin katsoa fiksummaksi lopetella tältä iltaa..Isäntä kuorsaa jo ja koiratkin hiljentyi unilleen jo ajat sitten. Mutta saimpahan homman aluilleen ja sairaslomalaisena saan nukkua aamusta pitkään...tai noh...kunnes märkä kuono tökkii naamaan. Emmalla on sellanen kiva tapa, että tulee herättelemään, jos meinaa unet venyä liian pitkiksi. Tulee tassulla tuuppimista tai märkiä suukkoja. Eilenkin aamulla säpsähdin kunnolla hereille märästä pususta nenääni! Ihan kiva tapa herätä, mutta säikäyttää joskus hieman..
Mutta nyt on unihiekat jo silmissä joten sänky kutsuu!!

Muutamia asioita meidän rakkaista karvakorvista näin ekaksi:

Tessu

1. Monirotuinen; Suomenpystykorva ja Saksanpaimenkoira.
2. Tessu on jo pappa iässä. Syntynyt 1998 kesäkuussa.
3. painoa vajaa 20kg..
4. Luonteeltaan meidän paapa on aika omapäinen, äänekäs (onneksi turha haukunta on saatu loppumaan, kun nyt kerrostalossa asutaan.) Tessu ei ole hali koira. Ei siis pidä kovin paljon lähellä oleilusta, halailusta tms. paitsi sillon, kun sattuu itse silläpäällä olemaan.ja sitähän ei koskaan tiedä mistä tuulee milloinkin:) Kuitenkin kiltti poika..öö ainakin enimmäkseen.
5. Jääräpää.
6. Kova remmirähjä. uroksille siis tulee isoteltua.(vaikka poju leikattiin, ei tämä piirre poistunut.Toisten leikattujen urosten ja kanssa tulee kyllä toimeen ja tyttöjen tietenkin!! )
7. Ollut täysin terve n.12-vuotiaaksi asti. Keväällä 2010 alkoi pienet ilkeät vanhuuden vaivat, mutta niiden kanssa pärjätään ja elellään
8. Taatusti maailman ihanin paappa!! :) äidin rakas.

Emma

1. Monirotuinen.Todennäköisesti rotwailer, mastiffi (espanjanmastiffi?) ja hmmm..nämä on arvailujen varassa.
2. Syntynyt 2008 kesäkuussa.
3. Emma on Rescue -koira. Tuli perheeseemme talvella 2010 Rekku Rescuen kautta. Huomasin kauniin neidon kuvan ja tarinan rekkujen sivuilta ja ihastuin välittömästi. Emma on siis ollut meillä reilun vuoden nyt.
4. Luonteeltaan Emma on lempeä, kiltti, hellyydenkipeä.. iso sylikoira!! Arka ja säikky vieraita ihmisiä kohtaan. Tämä johtuu siitä että Emma on ns.kellarikoira. Pikku Emma siis vietti elämänsä ensimmäiset kuukaudet täysin eristettynä ihmisistä, Emonsa hoivissa. Tärkeä sosiaalistumis aika jäi siis Emmalta väliin kokonaan.
5. Painoa neidolla on jotain 34 - 36kg
6. Paras lelu on vinkuva, erikoiskestävä krokotiili.
7. Olen onnellinen siitä, että meille tuli juuri tämä suloinen suklaasilmä kaikista maailman koirista!!Vaikka neidissä on hieman ollut haastetta löytökoira taustansa takia, on tyttö silti mahtava juuri sellaisena kuin onkin! Tähän kilttiin kaunottareen on helppo ihastua, rakastua ja kiintyä! :)