Emma on kiltein, tottelevaisin, lempein koira jonka tiedän..yhtä poikkeustilannetta lukuunottamatta. Viikonloppuna kun oltiin ulkona, tuli vastaan taas ne kaksi koiraa jotka saa neidin sekoamaan. Se riuhtoo hihnassa, pomppii pystyyn kuin mikäkin kenguru ja voitte uskoa, että saan käyttää kaikki voimani pidelläkseni kiinni, kun koiran pää yltää omani tasolle kun se pomppaa ilmaan! Siinä tulee kaikki käskyt säestettyinä kirosanoilla. En todellakaan käsitä mikä näissä koirissa saa Emman sekoamaan. Emma nimittäin on oppinut ohittamaan muut koirat lähes täysin huomioimatta niitä. Tosi nätisti siis.. :)
Johtuuko sekoilu siitä, että toinen koira on samojedinkoira jonkavalkoisesta karvapörrö- olemuksesta ei erota korvien ja hännän asentoja niin hyvin? Jännitynkö jo koirat huomatessani ja Emma aistii sen? Onko Emma vaan mielettömän rakastunut? :D
No suunnattomasti helpotti, kun koirien emäntä toi yllättäen nämä pojat tutustumaan Emmaan. Uskalsipas Emman riehakkaasta käytöksestä huolimatta! No siinähän kävi niin, että aluksi vähän rähistiin, sitten tarkemmin nuuhkittiin ja lopulta otettiin leikkiinkutsu asentoja! Eli todettiinkin, että näähän on ihan kivoja kavereita! poistuminenkin sujui sitten täysin ongelmitta. Toivon tosissaan, että Emma muistaa nämä pojat vielä ensikerrallakin, kun vastaan sattuvat, eikä riehu..hmm..muistaa tietty miten ihania kavereita, pakko päästä, heti, HETIIII!!! Jospa Emma piti niitä kuitenkin tylsinä merkityksettöminä tyyppeinä!? Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti