kuvia mun rakkaista..

 Pentumaisen veikeä Emmu :)

partsilla päivää paistattelemassa

Nti sohvanvaltaaja

Vahhuksen ilta piteni ja valkeni...

Täällä taas tauon jälkeen.Ollut työkiireitä, väsymystä jne..kirjoittelu jäi. Vietimme tässä syntymäpäiviäkin koiruuksien kanssa. Kaikki me kolme olemme kesäkuun lapsia. Emma 3v, Tessu 13v ja minä 31v. Kunnon kolmosjuhlat siis! Erityisesti Tessun syntymäpäiviä juhlittiinkin suunnattomalla ilolla, sillä ihanat eläinlääkärit antoivat pojan elämälle jatko-aikaa ja paremman voinnin noin viikko ennen synttäreitä!:)

Papan vointi huononi yllättäen. Kakkaaminen ei enää onnistunut ollenkaan. Oltiin huolesta sydämet sykkyrällä ja luulin jo varanneeni eläinlääkäri-ajan viimeiselle raskaalle matkalle.Yksi ilta ja yö menikin murehtiessa ja itkiessä ja aamulla wc:n peilistä takaisin katsoi ilmiselvä klonkku (Taru sormusten herrasta-otus, jos joku ei tiedä.) Kiva sitten lähteä töihin synkissä mietteissä ja silmät turvonneina..huh. Samana päivänä isäntä vei meidän Emma neidin rokotukselle ja sieltä saimme valoa synkkään hetkeen. Mieheni oli puhunut eläinlääkärillä myös Tessun tilanteesta ja eläinlääkärin mukaan jotain voisi hyvinkin olla yhä tehtävissä! Selvisi, että pojun tyräpussukassa oli mandariinin kokoinen kivikova ulostemassapallo, joka esti normaalin kakkaamisen! Se saatiin sitten rauhoituksessa poistettua. (luojan kiitos!!)
Nyt pappa voi mainiosti! tosin antibioottikuuri yhä jatkuu ja tilannetta seurataan toki. Mutta voi mikä onni olikaan nähdä Tessu taas pirteänä, iloisena ja häntä heiluen! Poju on sen verran nuorekas ja reipas ikäisekseen, että suru olisi erityisen raskas kantaa, jos tämän peppu ongelman takia matka päättyisi! Miten paljon koira voi ihmiselle merkitäkään? Paljon, sen tiedän nyt. Tessu on ollut luonamme 13 pitkää vuotta ja tuntuu kuin se olisi ollut aina. Kuinka voi kuvitella perhettä ilman sen haukahteluja, temppuiluja, hassutuksia ja murinoita..??toivon niin vielä muutamaa vuotta hyvävointista yhteistä aikaa!