Temppukoulu osa 1: tämän minä jo osaan!

Ajattelin nyt lopultakin alkaa kirjoittelemaan tempuista joita olen koirilleni opettanut, kuten aiemmin jo uhkailin! :) Ne perinteiset istu, maahan, tassu, jätän väliin. Ne kun on helppo opettaa, eikä varmaan helposti löydä  koiraa joka näitä ei hoksaisi nopeasti..ei nämäkään mitään atominhalkomisia tosin ole, mutta asiaan!

Hihnan tuominen:  Tämä oli muistaakseni eka erillaisempi juttu jonka Tessulle opetin sen ollessa parivuotias. Temppu kannattaa opettaa ulos lähtiessä, jotta koiralla olisi motivaatio tuoda hihna! Aluksi tarjosin hihnaa Tessun suuhun toistaen sanaa "hihna". Meni oma aikansa ennekuin suu aukesi ja senkin jälkeen hihna kolahti heti lattialle sen miljoona kertaa (Tessulla on flexi, jonka ojensin sille kahva edellä) Kärsivällisyyttähän näissä tietysti tarvitaan ja voin sanoa, että välillä kävi hermoille ja olin jo lopettaa kesken, mutta sitkeys palkitaan! Toistin siis tätä kunnes Tessu nosti itse hihnan lattialta suuhunsa. Tämän jälkeen siirryin kauemmas (ovelle) ja sanoin "tuo tänne!" Opetteluun meni 3 päivää. ennen jokaista ulkoilua tätä toisteltiin. Sitten vuolaat innostuneet kehut kun hihna lopulta pudotettiin jalkoihini ja hihnan kiinnittäminen kaulaan riitti palkinnoksi vallanmainiosti! Myöhemmin Tessu oppi ymmärtämään kysymyksen "missä hihna?" Asiaa edes auttoi varmaankin aiemmin leikkimämme keksien piilotusleikki? Aina Tessun etsiessä keksiä sanottiin "missä?" joten Tessu yhdisti sanan etsimiseen. Tessun hihnaa ei säilytetä siististi missään naulakossa, vaan se on aina jossain mihin hajamielisenä satun sen laskemaan, joten en oikeasti aina tiedä itsekään missä se on! Tessu on onneksi tarmokas auttamaan! Joskus etsitään oudoistakin paikoista esim. vessan pönttöön poju kurkisti kerran :D

Tavaran vieminen ihmiseltä toiselle:  Tämän opettelu otti myös oman aikansa, mutta on varsin kätevää joskus! :) Kyllä siinä aluksi revittiin matkalla useat lehdet, mutta siksipä onkin hyvä käyttää harjoitteluun jotain ei niin tärkeää. Tessu ottaa tavaran suuhun riippumatta varsinaisesta käskystä, kunhan vaan äänensävy on innokas ja samalla tarjoan koiran suuhun esinettä. Sitten sanon "vie iskälle!" Aluksi tarvittiin sitä, että mieheni kutsui koiraa toisesta huoneesta ja minä lähdin houkuttelemaan poikaa mukaani. Toistin innokkaasti sanaa "vie iskälle" samalla, kun kuljin mieheni suuntaan. Koira kyllä seuraa innostunutta ihmistä ilolla! Äänensävyt ja eleethän on koirille itse sanoja tärkeämpiä. Tessu kyllä on oppinut kuka on iskä, joten tietää siitäkin mennä oikeaan paikkaan. Nykyään pojalle voi huoletta antaa vaikkapa kirjeen suuhun ja se löytää perille..noh ehkä hieman märkänä, mutta kuitenkin! :)

Leikin aika!

Usein töistä tultuani vien koirat kalliolle talomme päätyyn. Siellä on pieni aukea joka jostain syystä villitsee jokaikinenkerta Emman leikkiin! Se löytää nopsaan jostain kävyn tai kepinpätkän ja alkaa heitellä sitä itselleen. Käpy korkealle ilmaan, hyppy ja taidokas koppi! Näin se kiertää minua ympäri, kiskomatta hihnaa, hypellen ja viskellen ja hauskaa on! Ompas neiti keksinyt miten hihnassakin voi mukavasti leikkiä heittoleikkiä ja vielä ihan yksikseen. Tessu taas aloittaa keskittyneen kaivamisen heti kalliolle päästyämme. Paapa kaivaa ja kaivaa, multa lentää ja ruohotupsut saa kyytiä hampaiden avulla! Tänään koko pappa oli yltäpäältä mullassa ja suukin sitä täynnä, vaan eipä se näyttänyt haittaavan intohimoista kuopan tekoa. Homma kestää ja kestää ja ihan turha yrittää keskeyttää pojun touhuja ennenkun jostain syvältä montusta on löytynyt joku makoisa puunjuuri ja se on nyhdetty irti.
Kun nyt ilmat lämpenisi vielä hiukan! Kivahan siinä on vaikka istuksia aurinkoa paistatellen ja katsella koirien touhuja. Yleensä työnjälkeen kun on ihan poikkikatkirikki eikä jaksa paljo kävellä.Käymme sitten iltaisin aina tekemässä kunnon lenkit, kun olen vähän lepäillyt.
Tessu ei enää juurikaan leiki, mitänyt joskus Emman kanssa jahtausleikkiä sisällä. Siinä on huonekalut vaarassa ja itsekin jää alle välillä. Tessusta on kiva napata isompaa välillä vähän jalasta hampailla ja taas mentiin!! Emma taas nappaa leikin timmellyksessä joskus Tessua korvasta ja välillä Tessu vähän suutahtaakin siitä. Paapa on kyllä hyvin pirteä ikäisekseen! Lenkillä ei  töpötellä eikä taaperrella, vaan kirmaillaan niin että hitaampia huimaa. Enempi siis saa toppuutella ja rauhoitella poikaa.
Keppien ja käpyjen lisäksi Emma rakastaa kovasti omaa erikoiskestäväksi tehtyä krokotiiliään. Ostin sen Faunattaresta yli puolivuotta sitten ja yhä on ehjä!!! Kyllästyin ostamaan mitälie-nalleja joiilta oli heti seuraavana päivänä silmät syöty ja vanut revitty pihalle. Hinta hieman kirpaisi (29e), mutta onneksi ostin! Krokoa on kiva ravistaa ja mutustella, kun se vinkuu hassusti. Usein tyttö nukahtaakin krokotiili tassuissaan. Hellyyttävä näky!
Tessullakin oli vielä yksi lelu silloin, kun Emma meille muutti. Sammakko, jota Tessu vartioi ja kanteli mukanaan. Sammakko valitettavasti koki julman kohtalon Emman hampaiden kautta. Nyt se lojuu maha auki siivouskomerossa ja silmätkin puuttuu. Lelu oli tarkoitus korjata, mutta koska Tessu ei varsinaisesti leiki enää ja Emmahan hajottaisi heti sen uudelleen, korjaus jäi..

Leikkauksen puolesta!

(Siis uusi yritys kirjoittaa tästä aiheesta. Edellinen teksti kun katosi oudosti jonnekin.)

Haluan kirjoittaa aiheesta, sillä itse opin kovan kolauksen kautta koiran kastroinnin/steriloinnin tarpeellisuudesta. Toivon, että muutkin koiranomistajat miettisivät asiaa..edes hetken!!
Tessulla todettiin viimekesänä tyrä pepussa.Kyse on vakavasta vaivasta, joka johtuu koiran lantiopohjan lihasten heikentymisetä.Selvisi, että tämä vaiva on YLEINEN leikkaamattomilla uroskoirilla. Koira ei siis saa enää tehtyä tarpeitaan lihasten heikkenemisetä johtuen. Asian selvittyä Tessulle tehtiin hätäkastraatio.Sen tarkoitus oli pysäyttää/hidastaa tilanteen etenemistä. Ennuste sille, että leikkaaminen tässävaiheessa enää auttaisi, oli huono. Halusimme silti yrittää toki kaikki keinot mitä tehtävissä oli. Tessu sai lisäksi jatkuvaan käyttöön vi-siblinin ja Duphalacin ruokaan lisättäväksi. Ilman näitä pehmikkeitä ei tarpeiden teko onnistu. Tessu voi tällähetkellä hyvin tilanteeseen nähden. Se on meidän onni, sillä kuulimme eläinlääkäriltä erään samanlaisen tapauksen juuri päättyneen suureen suruun, kun kastroinnista ei ollut enää apua.

Voi miksi, miksi en ollut kuullut koko asiasta aiemmin?! Miksei eläinlääkärit suosittele leikkausta jos koiralla ei aio teettää pentuja tai varoita mahdollisista tulevista vaivoista? En ollut koskaan kuullutkaan tästä YLEISESTÄ vaivasta. Pienen informaation avulla monelta surulta vältyttäisiin!! Tietenkin olen kiukkuinen myös itselleni, koska en ollut tarkemmin ottanut asioista selvää. Tiesin toki leikkauksella olevan jotain terveysvaikutuksia, mutten tarkalleen mitä. Tätä nykyä olen kyllä uppoutunut kaikenlaiseen koira aiheiseen kirjallisuuteen ja oppinut paljon tärkeitä uusia juttuja..

 Lisää hyviä syitä (täyttä faktaa!) kastrointiin/sterilointiin:
Koirasta tulee terveempi ja tyytyväisempi. Se ei kärsi siitä ettei pääse toteuttamaan luonnollisia tarpeitaan. Miksi siis näitä tarpeita ei poistaisi kokonaan? Sen odotettavissa oleva elin-ikä nousee. Olen lukenut että leikattujen koirien keski-ikä on 2-3 vuotta korkeampi kuin leikkaamattomien! Uroskoiran kastrointi ehkäisee tyriä, kivessyöpää ja eturauhassairauksia. Narttukoiran sterilointi ehkäisee kohtutulehduksia (joka kokemukseni mukaan on tosi yleinen vanhoilla tytöillä!) ja nisäsyöpää. Sitten ei tietenkään tule niitä harmillisia valeraskauksia. Ja niin..onhan se housujen pito koirasta varmasti hauskaa?
Leikkauksella on positiivisia vaikutuksia koiran luonteeseen. Siitä tulee usein rauhallisempi.( Ei mitenkään apaattinen, kuten joskus menneisyydessä kuvittelin.) Tessu on aina ollut melkoinen rähjääjä muille uroksille, rähjäyksen sijasta se nykyään joillekin uroksille heiluttelee iloisesti häntäänsä..mikäs mukavampaa?
Leikatut urokset eivätmyöskään karkaile kiimaisten narttujen perään. Eikä tule niitä ei toivottuja pentueitakaan.
Koirat toipuvat leikkauksesta nopeasti. Myös meillä oltiin jo seuraavana päivänä varsin pirteitä :)

Minulla ei tule koskaan enää olemaan leikkaamatonta koiraa. Siitä olen varma.

mitämitä??

eilen kirjoittamani teksti on kadonnut???samoin yksi saapunut kommentti?mihin ne voi kadota ellen itse poista?
jaa..kuulema jonkun muunkin teksti on kadonnut..tekeekö tämä blogi useinkin tällaista?ompa raivostuttavaa.nähtävästi on tallennettava omat tekstit muualle, ettei mene työ hukkaan :(

Rakkaudesta teihin kumpaankin :)

Kun huolet painaa ja maailma tuntuu epäoikeudenmukaiselta, sinä heilutat häntää ja saat huolet unohtumaan.
Kun olo on yksinäinen ja pettymys ihmisiin puristaa rintaa, sinä katsot suurilla suklaasilmilläsi minua: Älä sure, minä olen aina tässä.
Kun masentaa ja kiukuttaa, sinä leikit ja saat minut nauramaan.
Kun tulen kotiin töistä väsyneenä, sinä otat minut aina vastaan iloisena, riemusta hypellen.
Koko olemuksesi huokuu rakkautta minua kohtaan, vaikka en ole täydellinen ja vaikka tuntuisi ettei kukaan välitä.
Sinä pidät minut järjissäni kun maailma murjoo.vasta palvelukseksi pyydät vain rakkautta..

Hihnaongelmia...

Emma on kiltein, tottelevaisin, lempein koira jonka tiedän..yhtä poikkeustilannetta lukuunottamatta. Viikonloppuna kun oltiin ulkona, tuli vastaan taas ne kaksi koiraa jotka saa neidin sekoamaan. Se riuhtoo hihnassa, pomppii pystyyn kuin mikäkin kenguru ja voitte uskoa, että saan käyttää kaikki voimani pidelläkseni kiinni, kun koiran pää yltää omani tasolle kun se pomppaa ilmaan! Siinä tulee kaikki käskyt säestettyinä kirosanoilla. En todellakaan käsitä mikä näissä koirissa saa Emman sekoamaan. Emma nimittäin on oppinut ohittamaan muut koirat lähes täysin huomioimatta niitä. Tosi nätisti siis.. :)
Johtuuko sekoilu siitä, että toinen koira on samojedinkoira jonkavalkoisesta karvapörrö- olemuksesta ei erota korvien ja hännän asentoja niin hyvin? Jännitynkö jo koirat huomatessani ja Emma aistii sen? Onko Emma vaan mielettömän rakastunut? :D
No suunnattomasti helpotti, kun koirien emäntä toi yllättäen nämä pojat tutustumaan Emmaan. Uskalsipas Emman riehakkaasta käytöksestä huolimatta! No siinähän kävi niin, että aluksi vähän rähistiin, sitten tarkemmin nuuhkittiin ja lopulta otettiin leikkiinkutsu asentoja! Eli todettiinkin, että näähän on ihan kivoja kavereita! poistuminenkin sujui sitten täysin ongelmitta. Toivon tosissaan, että Emma muistaa nämä pojat vielä ensikerrallakin, kun vastaan sattuvat, eikä riehu..hmm..muistaa tietty miten ihania kavereita, pakko päästä, heti, HETIIII!!! Jospa Emma piti niitä kuitenkin tylsinä merkityksettöminä tyyppeinä!? Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato..

hahaa olen nero!

Tai ainakin osaan käyttää hallintapaneelia :D eli nyt pitäis onnistua mun tekstien kommentointi keneltä vaan! Asetukset oli väärin, pahoittelen hidasälyisyyttäni. jees eli kaikenlaiset kommentit käviöiltä tervetulleita ja ihan toivottaviakin! kiva jos jätät merkin käynnistäsi :)

vappuiluja

Makuuhuoneen katossa pyörii yksinäinen Ihaa- ilmapallo... Emma ei uskalla mennä sänkyyn. Vappu oli ja meni..saatiin työpaikan vappu-sima tilaisuudesta valita itsellemmme ilmapallot ja toin kotiin sitten pallon perjantaina. Vähän jo ajattelinkin mitä emma palllosta tuumaa, kun pelkää esim. lattialle outoon paikkaan ilmestynyttä pahvilaatikkoa. Mun uusi ulkoilutakki oli myös hyvin kammottava alkuun. Se kun haisi uudelta ja kahisi kummallisesti. No vein pallon keittiöön ja sidoin tuolin selkänojaan. Keittiön pöydän vieressä on koirien makuupaikat..ja eihän Emma uskaltanut mennä koko keittiöön.tuo karmiva ilmavirrassa heiluva tunnistamaton esine aiheutti ahdistunutta vilkuilua, pälyilyä ja pakenemisreaktion olohuoneen suojiin. Siirrettiin siis pallo sitten makuuhuoneeseen. Neiti seuraa nyt silmä tarkkana pallon liikkeitä makuuhuoneen ovelta ja livahtaa hyvin nopeasti sen ohi, kun on varmistunut että ehkä se ei just nyt sieltä kimppuun hyökkää.

Vappua ei tullut kovin kummemmin juhlittua. Mulla meni vappu aatto lepäillessä ja vappupäivänä paiskin töitä. Hyi kun ilmat ovat kylmenneet taas! Saa ponnistella itsekurinsa kanssa, että viitsii lenkille. Tottui jo niin siihen, että kesä ois tulossa.Ja höpöhöpö..

Tessulla on muuten uusi tapa..tai sitten en ole laittanut merkille sitä ennen? Poju pesee itseään huolellisesti syönnin ja lenkkeilyn jälkeen kuin kissa! Siis tassut nuollaan ja sitten pestään naama tassuilla jne..empäs oo tajunnu ennen että koiratkin tällasta tekee. Tossa vaan kattelin yksi päivä kummissani..