Ajattelin nyt lopultakin alkaa kirjoittelemaan tempuista joita olen koirilleni opettanut, kuten aiemmin jo uhkailin! :) Ne perinteiset istu, maahan, tassu, jätän väliin. Ne kun on helppo opettaa, eikä varmaan helposti löydä koiraa joka näitä ei hoksaisi nopeasti..ei nämäkään mitään atominhalkomisia tosin ole, mutta asiaan!
Hihnan tuominen: Tämä oli muistaakseni eka erillaisempi juttu jonka Tessulle opetin sen ollessa parivuotias. Temppu kannattaa opettaa ulos lähtiessä, jotta koiralla olisi motivaatio tuoda hihna! Aluksi tarjosin hihnaa Tessun suuhun toistaen sanaa "hihna". Meni oma aikansa ennekuin suu aukesi ja senkin jälkeen hihna kolahti heti lattialle sen miljoona kertaa (Tessulla on flexi, jonka ojensin sille kahva edellä) Kärsivällisyyttähän näissä tietysti tarvitaan ja voin sanoa, että välillä kävi hermoille ja olin jo lopettaa kesken, mutta sitkeys palkitaan! Toistin siis tätä kunnes Tessu nosti itse hihnan lattialta suuhunsa. Tämän jälkeen siirryin kauemmas (ovelle) ja sanoin "tuo tänne!" Opetteluun meni 3 päivää. ennen jokaista ulkoilua tätä toisteltiin. Sitten vuolaat innostuneet kehut kun hihna lopulta pudotettiin jalkoihini ja hihnan kiinnittäminen kaulaan riitti palkinnoksi vallanmainiosti! Myöhemmin Tessu oppi ymmärtämään kysymyksen "missä hihna?" Asiaa edes auttoi varmaankin aiemmin leikkimämme keksien piilotusleikki? Aina Tessun etsiessä keksiä sanottiin "missä?" joten Tessu yhdisti sanan etsimiseen. Tessun hihnaa ei säilytetä siististi missään naulakossa, vaan se on aina jossain mihin hajamielisenä satun sen laskemaan, joten en oikeasti aina tiedä itsekään missä se on! Tessu on onneksi tarmokas auttamaan! Joskus etsitään oudoistakin paikoista esim. vessan pönttöön poju kurkisti kerran :D
Tavaran vieminen ihmiseltä toiselle: Tämän opettelu otti myös oman aikansa, mutta on varsin kätevää joskus! :) Kyllä siinä aluksi revittiin matkalla useat lehdet, mutta siksipä onkin hyvä käyttää harjoitteluun jotain ei niin tärkeää. Tessu ottaa tavaran suuhun riippumatta varsinaisesta käskystä, kunhan vaan äänensävy on innokas ja samalla tarjoan koiran suuhun esinettä. Sitten sanon "vie iskälle!" Aluksi tarvittiin sitä, että mieheni kutsui koiraa toisesta huoneesta ja minä lähdin houkuttelemaan poikaa mukaani. Toistin innokkaasti sanaa "vie iskälle" samalla, kun kuljin mieheni suuntaan. Koira kyllä seuraa innostunutta ihmistä ilolla! Äänensävyt ja eleethän on koirille itse sanoja tärkeämpiä. Tessu kyllä on oppinut kuka on iskä, joten tietää siitäkin mennä oikeaan paikkaan. Nykyään pojalle voi huoletta antaa vaikkapa kirjeen suuhun ja se löytää perille..noh ehkä hieman märkänä, mutta kuitenkin! :)
jatkoa seuraa myöhemmin... :)
VastaaPoista